Luonteeltaan Sera on varmasti jokaisen hevostytön unelma; se on hyvin uhrautuvainen, uskollinen kuin koira ja ehdottoman kiltti. Hieman rodulle tyypillistä tempperamenttia löytyy, ja tietenkin hienon tamman on oltava joskus vähän turhamainen, mutta pääsääntöisesti se on hyvin helppo käsitellä. Todellisuudessa Sera seuraa sinua minne tahansa vaikka ilman varusteita, mutta näön vuoksi kannattaa käyttää ihan riimua ja narua - säästytpähän tätien mäkätyksiltä ja pätemisiltä. Hoidettavana olosta Sera nauttii enemmän kuin mistään muusta, ja mitä ronskimmat harjanvedot, sen parempi! Päätä harjatessa tai harjaa setviessä Sera tykkää pusutella hoitajansa naamaa siinä samalla, mutta kannattaa olla tarkkana, koska joskus se innostuu myös maistelemaan.

Talliympäristössä Sera käyttäytyy tavallisesti aivan kiltisti, kovin äänekäs se on muttei tee mitään arvaamatonta. Oltiimpa sitten ulkona, tallissa tai ratsastamassa, niin aina Sera on hirnahtelemassa tai hörähtelemässä lajitovereille. Onkin melko hupaisaa, kun kesken estetreenin hevonen alkaa yhtäkkiä puhisemaan ja yrittää laukan lomasta vingahtaa jotakin tarhassa käyskenteleville kavereille.

Pienikokoinen Sera ei juurikaan loista kouluradalla, ja sen askeleet ovat melko vaatimattomat. Se on silti hyvin yritteliäs, ja tekee myös koulukuvioita mielellään. Esteillä tamma on kuitenkin elementissään - sutjakan ja siron vartalon kanssa on helppoa puikkelehtia päätähuimaavan tiukkoja teitä, ja ketterät kintut takaavat ultranopeat suoritukset. Sera on suorastaan intohimoinen hyppääjä, eikä se kammoksu erikoisesteitä. Rimakauhukaan ei iske - metrinkin hökötykset ylittyvät ilmavaralla. Pidätteiden ja käsien kanssa kuski saa olla tarkkana - Sera hermostuu helposti, jos sitä jatkuvasti nyitään suusta, ja tällöin se osoittaa sen yhtäkkisillä kiukkukohtauksilla. Joskus, jos ratsastaja ei ole tajunnut vinkistä, niin on tamma laittanut hanskatkin tiskiin ja pukittanut kuskin alas.

Sera on luotettava, vaikkakin melkoisen energinen maastokaveri. Se lähtee metsään mielellään yksinkin, ja vaikka laukkakisassa se päihittää tallin isoimmatkin hevoset reilulla etumatkalla, ei pukkeja tai muita riehumisia tarvi pelätä. Maastoesteillä tamma on oikea peto, ja vettä se rakastaa - joka ikinen kerta kesällä uimaan mennessä se on lähtenyt ryöstämään rannalta ennen aikojaan, ja pariin otteeseen ratsastaja on jäänyt pois kyydistä jo ennen vettä.

Ennen Sera oli todella hermoileva kisatilanteissa, mutta nykyään se on vähän rauhoittunut eikä jännitä enää niin paljon. Yksin asteleminen suurelle radalle oli todella kova paikka, nykyään se kuitenkin menee kiltisti pienen epäröinnin jälkeen. Sera on yleensä kisoissa sen verran tohkeissaan, että se on juuri sopivan säpäkässä vireessä. Toisinaan suoritus saattaa sitten päinvastaisesti mennä täysin koheltamiseksi, ja joku todella hurmaava herrasmies aidan toisella puolen voi saada Seran pasmat täydellisesti sekaisin; ikinä ei voi ennalta tietää mitä tapahtuu. Keskittyneenä ollessaan tammaan voi kuitenkin luottaa.
© twinkey