Rip on todella maskuliininen ja sanalla sanoen orimainen ori, jolta ei temperamenttia puutu. Siitä huolimatta, oikein käsiteltynä, Rip on oikein mukava kaveri, joka kiintyy yllättävän tiukasti niihin ihmisiin, jotka ovat orin kanssa paljon tekemisissä. Toki Rip vaatii käsittelijältään kokemusta ja taitoa, aloittelijat eivät Ripin kaltaisen itsevarman ja tuliluontoisen orin kanssa pärjää alkuunkaan. Rip ei ole erityisen kärsivällinen ja hermostuessaan ori on herkkä näykkimään, jos hoitaja onnistuu ärsyttämään oria jollain tavalla. Rip ei myöskään ole yltiöpäisen sosiaalinen - ori viihtyy enemmänkin omassa rauhassaan, eikä Rip pahemmin välitä siitä, jos vieraat ihmiset roikkuvat hänen karsinallaan. Rip ei muutenkaan ole erityisen hellyydenkipeä tapaus, ori on enemmänkin itsenäinen oman tien kulkija, joka haluaa pitää kiinni omasta henkilökohtaisesta tilastaan ja rauhastaan. Että Rip osaa kyllä myös temppuilla ja luimia hampaitaan vilautellen, jos herraa ei käsitellä täsmälleen oikein. Tutuissa ja osaavissa käsissä Rip on taas hieno herrasmies, joka tammojen lähettyvillä muuttaa charmikkaaksi casanovaksi - karismaa Ripcordin kaltaisesta orista ei nimittäin todellakaan puutu.

Rip ei siedä liiemmin kilpailua; pelkässä äijäporukassakin Rip pitää kyllä tiukasti puolensa ja varjelee omaa tilaansa. Rip ei pahemmin siedä ärsyttämistä, ori on herkkä tulistumaan hetkessä. Toisaalta, saadessaan olla omassa rauhassaan, Rip ottaa ihan easysti laitumellakin. Selvästi kuitenkin sitä alfauros-tyyppiä; ei siedä pomottelua liiemmin keneltäkään ja pitää mielellään oman päänsä. Laitumelta Rip antautuu yleensä ihan kunnolla, ori ei liiemmin vaivaudu koskaan lähtemään karkuun, vaikka voikin vähän osoittaa mieltään sisälle joutumisen johdosta. Taluttaessa orimaisuuden perikuva; tanssii ja viskoutuu tulisuuttaan, mutta pysyy kyllä käsissä, kun hoitaja osaa asiansa, eikä annan orin temppuilun pelottaa itseään. Pitää ehdottomasti sitaista kiinni karsinassa, ei muuten pysy aloillaan. Hoitaminen ja kavioiden puhdistus sujuvat yleensä kyllä ilman minkäänlaisia ongelmia, kun Rip vain pysyy tyytyväisenä, eikä ori yleensä temppuile pahemmin varustaessakaan lievää vatsanpullistelua lukuunottamatta. Myös muihin hoitotoimenpiteisiin - kengitykseen, pesemiseen ja eläinlääkärin tarkastuksiin - Rip on tottunut, eikä ori niiden aikana liiemmin temppuile muutoin kuin joskus heittäytyy hieman kärsimättömäksi.

Ratsuna haastava ja orin selkään pääsevätkin vain osaavimmat ratsastajat, sen verran herra vaatii taitoa ratsastajaltaan. Hyvin energinen, kuuma ja herkkä - ei siedä kovia otteita, eikä epäselviä apuja, mutta painaa myös ohjille ja on ajoittain hyvinkin itsepäinen. Taitavinkin ratsastaja saa kyllä tehdä siellä selässä töitä, sillä Rip ei todellakaan anna mitään ilmaiseksi, vaan orilla ratsastaminen tuntuu välillä oikeasti raa'alta työnteolta. Tunnin päätteeksi ratsastajalla on varmasti hiki otsalla ja kädet ovat rättiväsyneet, mutta tunti sentään yleensä on jotakuinkin onnistunut, jos ratsastaja on vain jaksanut pitää päänsä siellä satulassa. Sillä kun Ripin saa kunnolla kuuntelemaan ja keskittymään pitkän, mutta reippaan lämmittelyn päätteeksi, Rip on todella upea ratsastettava, vaikka ori haastava onkin. Esteillä Rip on ihan omaa luokkaansa - orilta löytyy valtavasti ponnistusvoimaa ja voitontahtoa. On kuitenkin suhteellisen isolaukkainen, joten ketteryys ja tiukat käännökset tuottavat joskus päänvaivaa - tosin myös hyppää sitten ne esteetkin usein kiitettävällä ilmavaralla, valtavin loikkauksin. Toisaalta rohkea, Rip harvoin kieltää ilman hyvää syytä. Suurempi riski on, että ori pääsee karkaamaan käsistä; Rip nimittäin tosiaan painaa kuolaimelle ja vauhtia usein tuppaa löytymään vähän liiankin kanssa. Ripin kanssa kyllä lihakset joutuvat koville joka kerta, mutta on se toisaalta sen arvoistakin, kun pääsee kerrankin kokeilemaan miltä tuntuu päästä hyppäämään oikeasti lahjakkaalla estehevosella.

Maastossa Rip on alkuun täynnä menohaluja, mutta rauhoittuu matkan myötä. Ei liiemmin säiky, Rip onkin yllättävän maasto- ja liikennevarma, mutta kilpalaukoissa saattaa lähteä herkästi käsistä. Vauhtia Ripistä ei siis todellakaan puutu, jarruja puolestaan on sitten välillä sitäkin vaikeampi löytää. Kuljetuskoppiin Rip nousee ryminällä eli toisin sanoen vauhdikkaasti, todellakaan turhia hidastelematta. Kilpailuissa Rip on muutenkin kuin todella energinen ja pirteä, oria saa kyllä pidätellä ja komentaa kerran jos toisenkin. Pitkä lämmittely tulee ehdottomasti tarpeeseen, jos meinaa saada Ripin keskittymään suoritukseensa sen sijaan, että ori vain rymistelee esteradan lävitse. Jos ratsastaja vain onnistuu pitämään Ripin kurissa, niin sitten ei ole hätiä mitiä, ori hoitaa kyllä loput itse ja antaa ratsastajalleen aihetta ylpeyteen. Rip ei tosiaan ole mikään helpoin hevonen maailmassa, mutta on se niin samperin komea ja lahjakas, että ei sillä niin väliä ole. ;)
© Break