Rafissa on sitä jotakin. Ori on pakkaus räjähtävää voimaa ja lievää ylpeilyä. Herra on aina ollut kovasti naistenmies ja onkin joka käänteessä tammoille keimailemassa. Sen komeaa tummaa ulkomuotoa kelpaakin katsella, sillä se on rungoltaan virtaviivainen ja lihaksia löytyy juuri oikeista kohdista. Lihakset ovat selvä merkki hyvästä treenaamisesta ja siitä, että hevonen jaksaa juosta. Tällä tarkoitan tietysti sitä, että Raf on mitä oivin matkaratsu. Ori on kärsivällinen ja jaksaa puurtaa ihan viimeiseen hengenvetoon asti täysillä ellei sille ole mitään estettä. Kilpailutilanteessa se ei haaskaa aikaansa orimaiseen oikutteluun, vaan jättää sen tuonnemmaksi. Raf osaa hienosti päätellä milloin kaikkein vähiten kaivataan sen hieman tulista luonnetta esille.

Hoitaessa Raf pitää laittaa kiinni melko lyhyelle narulle, sillä se näykkii välillä, jos jokin hoitajan tekemisissä alkaa ottaa sitä päähän. Tämmöisiä asioita voi olla ihan millä tasolla vaan, mutta yleensä ne ovat hyvin vähäpätöisiä eivätkä sellaisia missä ori tuntee esimerkiksi kipua. Raf antaa harjata itseään helposti eikä välitä kovemmastakaan kädestä. Jouhien selvittämisestä se ei sen sijaan pidä, sillä pieni nyppivä tunne on sen mielestä epämiellyttävä. Pienellä ärähdyksellä orin saa kuitenkin yleensä palaamaan korkeuksista maan pinnalle eikä se yritä niin kauheasti osoittaa mieltään siitäkään asiasta. Kavioiden puhdistus sujuu ihan kivasti. Raf osaakin nostaa jalkansa ihan kevyestäkin otteesta. Sen jalkoja ei siis joudu mitenkään kiskomaan irti maasta. Varustaminen on orin kanssa helppo homma, sillä se on tottunut siihen, että niitä otetaan ja laitetaan takaisin ihan pieninäkin väliaikoina. Osaava ratsastaja voi halutessaan käyttää Rafilla kuolaimettomia suitsia. Suojia herran jaloissa ei pahemmin käytetä, sillä sillä on luonnostaan vahvaluiset ja hyvät jalat. Niistä voi kiittää hienoja vanhempia. Raf kulkee taluttaessa yleensä ihan kiltisti vieressä, mutta joskus se saa eräänlaisia hepuleita ja sählää jotain. Tammojen keskuudessa yleensä vaan tanssahtelee ja kiljahtelee kutsuhuutojaan. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ori on tekemisissä harva se päivä ja molempien läsnäolo on sille tuttu ja mutkaton juttu.

Raf on ratsastaessa melko räjähdysherkkä pakkaus. Ori osaa halutessaan mennä tosi lujaa ja on niitäkin tilanteita, kun homma on riistäytynyt käsistä. Osaa siis halutessaan ryöstää homman itselleen, mutta tekee sen todella harvoin. Muutoin on ihan mukava hevonen ratsastaa ja ennen kaikkea kestävä sellainen. Rafiin on epäilemättä jäänyt pysyvät jäljet hyvästä koulutuksesta ja kovasta treenistä. Orilta onnistuvat etenkin ketteryyttä ja logiikkaa vaativat tehtävät. Jos sitä käskee hyppäämään esteen niin sitten homma on omalla vastuulla. Mennään eikä meinata! Rafin kanssa kannattaa siis ihan tosissaan miettiä, että yrittääkö sen kanssa hypätä kolmen metrin korkuisen tiiliseinämän ylitse. Herra nimittäin luottaa melkein sokeasti ratsastajaan ja luulee tämän valitseman tien olevan ainoa oikea. Matkaratsastuksessa sen tietynlainen nöyryys on loistava juttu, sillä mitään matalia pusikoita ei jouduta kiertämään ja erimielisyyksiä sattuu harvoin.

Kilpailuissa Raf relaa koko sen ajan, kun se on mahdollista ellei lasketa sen pientä vilppiä muille hevosille. Orin kanssa ei siis tarvitse pelätä, että se sählää kaiken energiansa pois ennen suoritusta ja toimii kasaan rutistetun rätin tavoin koko suorituksen ajan. Raf lämpeää helposti ja kuuntelee ratsastajaa. Ori osaa kuitenkin lämmitellessäkin ottaa hieman rennommin. Sellainen ratsastaja joka ei herraa tunne saattaisi siinä kohdassa hieman hapattua, kun vauhti ei ole kovin kiitettävää, mutta tuttu ja turvallinen vakioratsastaja ymmärtää homman jujun. Energian säästely on perua matkaratsastuskilpailuista. Eihän Raf sitä oikeastaan tiedä millaisia hommia se joutuu ihmisten arvioivien silmien alla tekemään. Kuljetukset ovat helppo juttu orin kanssa ja se selviää niistä kunnialla. Raf voi myös matkustaa yhdessä muiden hevosten kanssa ilman kärhämää.
© Sidar